16.4.2016

Hyvää huhtikuuta! Täällä ollaan edelleen koko sakki koolla ja vieläpä uusi perheenlisäys tuloillaan. Muutto uuteen kotiin on loppukuusta sisäilmaongelmien vuoksi. Jo toinen asunto siis asumiskelvoton, ainakin meille. Olemme joutuneet tuhoamaan todella paljon omaisuutta hajun vuoksi. Emme halua hajustaa uuttakin asuntoa, jonka pitäisi nyt olla terve. Jospa mekin vihdoinkin löydettiin se pysyvä ihana koti. Kissatarhan rakentaminen oli ehkä suurin urakka, sekä kasvihuone, mitkä jäävät toistaiseksi tänne vanhaan taloon, mutta myöhemmin kesällä ainakin kissatarha käydään purkamassa mukaan. Onneksi vaan vuokralla ollaan, joten sen suuremmilta ahdistuksilta (jos nyt ei näitä terveysongelmia lasketa) ollaan vältytty.

Mööpit voivat hyvin! Simo kävi hampaiden poistossa viime syksynä. Ei suinkaan kaikkia poistettu, pari vaan. Seuraillaan jatkossa, miten ienongelmat jatkuvat. Muuten ovat olleet terveitä, vaikka niidenkin puolesta huolestuttaa talon ilmanlaatu. Pojut vaikuttavat jotenkin paljon pirteämmiltä käydessämme kotikotona Nivalassa. Innolla siis odotetaan muuttoa, jossa pojuilla sitten kolmen kerroksen verran liikkumatilaa.

Ukkelit vakiopaikalla, kun meikäläinen on reissussa. Lämpimästi miehen haaruksissa peiton alla :D

Sitten jälleen kissanhiekka-juttua.
Me kokeiltiin pellettiä aiemmin pojuille, kuten jotkut varmaan muistaa. Aluksi käytettiin ÖkoPlussaa, joka kyllä toimi ja oli erittäin hyvää, mutta meille liian kallista. Sitten vaihdettiin lämmityspelletteihin. Testikäytössä oli peewee-kissanvessa, jossa murusiksi menneet pelletit valuvat alaosioon. Meillä tuo vessa ei sitten toiminut, koska pojut pissaa ihan jumalattoman paljon. Ovat kyllä tutkitusti terveitä, mutta juovat silti runsaasti. Alaosio alkoi haista ihan hirveälle kuselle (vaikka siellä oli kuiviakin pellettejä imemässä pissaa). Kokeiltiin sitten laittaa pelletit ihan normi hiekkikseen. Siellä sama homma. Jo toisena päivänä pohja lillui pissasta ja joka päivä sai siivota sitä litkua ison pussillisen verran kakkojen lisäksi. Työ oli hankalampi kuin paakkuuntuvaa siivotessa, sillä sitä tavaraa tosiaan sai lapioida oikein urakalla ja aina sitä levisi vähän lattiallekin. Ja voi herraisä sitä lemua! Olen tänäänkin lukenut sivutolkulla kehuja pelleteistä, miten ne eivät haise. Meillä pelletit alkoivat haista pidemmän käytön jälkeen imelälle puunsekaiselle pissalle, joka oli mielestäni vielä hirveämpi ja voimakkaampi kuin likaisen hiekan haju. Tuli jo eteisessä lemu vastaan. 

Nyt vuosi-pari oltu ilman pellettiä, mutta ystävän luona käydessäni (hänellä myös kaksi kissaa) näin, miten pelletti (Rainbown halpis) toimi todella hyvin, eikä kuulemma tarvitse kuin kakat poistaa päivittäin ja vaihtaa koko hiekka pari kertaa kuussa. Eli ystäväni ei siis edes pissoja pahemmin siivoile, mutta silti kämppä ja kissanvessan ympäristö oli tosi raikkaan tuoksuinen. Tuli heti taas kuume kokeilla meilläkin.

Nyt siis annetaan vielä yksi mahdollisuus pelleteille. Olen joutunut nyt hiekan pölyämisen takia pitämään hengityssuojainta naamassa laatikkoa siivotessa (vaikka mies nyt paljon siivoileekin laatikkoa toksoplasmoosin pelossa) ja kyllähän tuo paakkuuntuva hiekka, oli se sitten kallein mikrohiekka, tai Lidlin isompi paakkuuntuva, niin hiekka haisee pahalle jo viikon päästä.

Aiemmin ostettiin siis isoja halpissäkkejä ihan lämmityspellettiä, joka oli mielestäni koostumukseltaan erilaista, kuin tuo kaupan kissanpelletti. Jospa tällä kertaa onnistuisi, kun kokeillaan eri laatua. Uusi hiekkalaatikkokin on ovellinen, joten jos se ei päästäisi hajuja senkään vertaa.
Pojut kyllä juovat entiseen malliin..

Heh, tuntuu että suurin osa näistä postauksista on koskenut kissanhiekkakokeiluja! No ainakaan ei aiheet lopu kesken hiekkoja vaihdellessa.


Uudessa kämpässä vauvan tulon ja oman astman takia ajateltiin olla päästämättä kissoja makkariin ollenkaan. Voi sitä huudon määrää, mikä siitä seuraa. Pojut ovat koko elämänsä nukkuneet meidän vieressä, kainalossa peiton alla. Mutta vaikka kuinka säälittää ja haluaisin lämmittävän kissan viereeni yöksi, niin se ei ole enää järkevää. Tiedän, että joudumme varautumaan varmaan kuukauden sotaan ja korvatulppien käyttöön, mutta koska pojut saavat meidän huomiota todella paljon päivisin, niin eivät ne (toivottavasti) nyt pahasti traumatisoidu. Enemmänkin pelottaa Mööpin reaktio syntyvään vauvaan. Se kun on aika mustasukkainen tapaus ja tulee komentamaan jo Simoakin, jos se tulee syliini. Jonkinlainen vieroitus jo nyt hyvissä ajoin tuosta karvavauvasta on varmaan vaan hyväksi :)

2.6.2015

Uusi ulkotarha & punkkipaniikki

Hei vaan pitkästä aikaa! Vierähti monta kuukautta niin nopsaa, ettei ehtinyt kissaa sanoa. Laitellaanpa nyt kuulumisia koko ajalta.

Uuteen kotiin ollaan kotiuduttu ja pihaa laitettu ahkerasti omannäköiseksi. Kesäkin tulla tupsahti aivan huomaamatta. Ukot sai uuden ison ulkotarhan, jonne on kulku takkahuoneesta. Tarhaan tulee iso oikea puu josta tehdään osittain sisalnaruilla raapimapuu ja oksille tarkkailutasoja. Tarha on siis vielä hieman vaiheessa.


Haha, verkon silmut näyttää kuvassa ihan jättimäisiltä! Ei mahdu kuitenkaan kissojen pää noista läpi ja tarkoitus olis laittaa päälle toinen kierros vielä verkkoa niin tihenee. Tarkkaillaan tilannetta, että tarviiko. Noita pojuja ei kuitenkaan tuonne valvomatta koskaan jätetä.


Katoksi tulee valokate. Tällä hetkellä siinä on vasta verkko.



Mööppi tarkkailee kävelytiellä kulkevia tyyppejä. 




Tarhaan paistaa aurinko vasta iltapäivällä ja silloin me palvelijatkin usein hengaillaan grillipaikalla. Pojuilla on mukava tutkailla maailmaa ilta-auringossa. Laitan lisäkuvia kunhan saadaan  tarha valmiiksi!

Täällä on pääpalvelija, eli mami ollut paniikissa punkeista. Rantaseudulla kun asutaan, niin niitä sanotaan olevan enemmän ja erityisesti tässä missä me asutaan. Kuulemma on pihapiiristäkin pienen ulkoilutuksen aikana tarttunut kissoihin ja koiriin useita punkkeja. Tuon vuoksi nyt mami on ihan hermorauniona ja kissat pitää suunnilleen imuroida, ennenkuin niitä uskaltaa sänkyyn päästää. Heti kun jokin kutittaa sängyssä, pitää koko sänky tarkistaa.. Huhhuh. No vielä en ole onnistunut yhtäkään punkkia bongaamaan luonnosta, enkä kissasta. Itseasiassa ensimmäisen elävän punkinkin näin vasta viime viikolla ollessani villiyrttikurssilla ja eräs kurssilainen sen luonnosta toi mukanaan luokkaan. Hrr.. Tuo tarha on kokonaan nurmikolla, tosin se nurmikko on aika kitukasvuista ja ajattelen, ettei siinä mitkään punkit viihdy. Tarkoitus olisi kuitenkin laatoittaa aluetta ja laittaa lautaa, kun sinne tulee myös meille palvelijoille tuolit. Mitään punkkipantaa en oo vielä ostanut ukoille, mutta se on kyllä harkinnassa. 

Mites lukijat, onko punkkeja näkyny? Kiinnostais erityisesti tarhassa oleilevat kissat. 


Mööppi tuolla tunkee päätään jukurttipurkkiin ja näyttää jääneen kiinni siihen, joten pitää mennä pelastamaan...

Loppuun vielä video "Simo pesee Mööppiä". En jaksanu poistaa palvelijoiden mölinöitä :D Enjoy!


23.12.2014


Simon ohjeet jouluaattoon:

Syökää hyvin (ja usein), mutta vähän kerrallaan
Hakeutukaa lämpimään paikkaan köllimään
Muistakaa tyytyväinen hymy!

Mööpin ohjeet:

Syö kaikkea ja paljon
Mene peiton alle (ja nuku koko päivä)
Käy välillä varastamassa lisää ruokaa
Vetäydy omaan rauhaan
Yön tullen hiivi syömään hieman hiukopalaa
Etsi lämpimin iho
Nuku

 

ps. Me ollaan muuten myös Instagramissa!

22.12.2014

Onnea Mööppi 2 vee!

Paaaaljon onneeaa vaaaan!   

Mööppi on nyt kaks vee ja me palvelijat tuumattiin, että nyt taitaa olla meidän ukko täysikäinen. Mööpillä oli siis synttärit 21 päivä, mutta eilen ei palvelija ehtinyt blogia päivittelemään. Mööppi on kyllä ollut maailman paras kissa. Mikään kissa ei ole vienyt mamin sydäntä niin kuin tuo ukko.. Tanelikin välillä sanoo, että jumaloinkohan tuota kissaa ihan hieman epänormaalin paljon. Hih. Aina välillä kysyy, että kummalle puhuit, kun rakkaasta puhun. Nooh, mutta Mööppi ei ookaan mikään ihan tavallinen kissa. Ne sen rakkaudenosoitukset mamia kohtaan menevät joskus aivan omalle levelille! 8) Mutta tätä ylistyspuhetta vois jatkaa loputtomiin, niin siirrytäänpäs kröhm.. eteenpäin!

Mööppiä kanniskellessa tuntuu, että se painaa ainakin viisi kiloa. On siitä sen verran lihaksikas jäbä kasvanut. Kuvassa Mööppi kantoliinassa (se tykkää siinä olosta oikeasti, kehrää jatkuvasti):


Tuparit saatiin lusittua ja Mööppi vietti alkuillan saunalla, mutta poikien alkaessa saunoa se päätti siirtyä makkariin. Sinne peiton alle se kaivautui, eikä sitä näkynyt kuin vasta porukan vähentyessä iltamyöhällä. Sen verran oli nyt uusia ihmisiä paikalla, että ei suvainnut ukko näyttäytyä. Yleensä se sentään hengaa vaan vähän syrjemmällä, tai uunilla, kun tuttua sakkia on paikalla. Kuitenkin, kun kokeeksi kaivoin kaapista kinkkusuikaleen, niin pelot unohtui ja rohkeasti jätkä kävi muiden edessä syömässäkin. Ihan höpö ukko... 




Nyt kun satoi n. 10 cm lunta niin käytettiin kokeeksi ukkoja pihalla valjaissa. Kannettiin ne pihan perälle ja laskettiin lumeen. Ihmeen hyvin ne uskalsi kävellä takaisin ovelle meidän perässä, vaikka oli vielä uusi pihakin. Tassuja nosteltiin korkealle ilmaan ja koko ajan piti huudella toiselle, että onhan kamu mukana vielä. Sisälle tupaan päästyään ne ryntäsivät heti uunin päälle tassuja lämmittelemään. Taisi sieltä muutama vihainen mulkaisu tulla, kun ylös vilkaisin..

Täällä uudessa (mutta vanhassa) talossa on ikkunat paljon pienemmät mitä edellisessä kämpässä. Ikkunoita on nyt kuitenkin enemmän (ainakin viisi), mistä tuijotella lintuja. Laitettiin ihan kunnon määrä talipalloja ja porukat toivat käydessään pari lyhdettäkin linnuille.

Joulua odotellaan ihan erilaisissa tunnelmissa, kuin viime asunnossa. Nyt saatiin koko laatikollinen koristeita ja tupa näyttää ihan jouluiselta mummolalta hirsiseinineen ja leivinuuneineen.   Vielä olisi edessä joulusiivous ja siivottavaa onkin nyt yli sadan neliön verran, joten täytyy aloittaa hyvissä ajoin. Kymmenen kilon kinkkukin käytiin ostamassa ja se on nyt kylmäeteisessä sulamassa, ettei mene parempiin suihin ;)

Joulua vietetään siis Tanelin suvun voimin ensimmäistä kertaa meidän asunnossa. Joulun jälkeen lähdetään tapaninpäiväksi Nivalaan omille porukoilleni ja tullaan taas uv:ksi tänne Ouluun. Kissat lähtevät tietysti kotikotiin mukaan. Uutisia on sieltäkin suunnalta, mutta jätetään ne myöhemmälle. 

Oikein rentoa joulun odotusta lukijoille! 

11.12.2014

Valitettava (mutta niin herkullinen) tapaus Mäyrä

Niin. Mäyrän ostimme itseasiassa eräälle nimeltä mainitsemattomalle ihmiselle lahjaksi. Mööppi oli kuitenkin asiasta eri mieltä, kuten kohta kuulette.

Oltiin tultu Ikeasta ja purettu tavarat sivupöydälle, jossa tämä pahaa-aavistamaton raukka Mäyrä lötkötti odottaessaan paketointia ja uuden pienen ihmisensä luokse pääsyä halittavaksi ja unikaveriksi... Katselin siinä sivusilmällä, kun Mööppi kierteli tuvassa haistellen ympäriinsä ja selvästi levottomana. 



Meni ehkä kymmenen minuuttia, kun Mööppi löysi Mäyrän. Se tarttui päättäväisesti Mäyrää niskasta, hyppäsi kömpelösti Mäyrä suussaan alas pöydältä ja vei sen olohuoneeseen. Kyllä meitä palvelijoita pikkusen meinasi naurattaa! 

Siinä piti sitten tehdä nopeita päätöksiä. Ottaako pois pehmolelu Mööpin armoilta ja pistää pakettiin. Vai (todella houkutteleva vaihtoehto) alkaa seurata Mäyrän uutta elämää Mööpin ei-niin-hellässä huomassa. 

Arvaatte varmaan kumpaan päädyttiin? 


Mäyrä oli itseasiassa niin mehukas uutuus Mööpille, että se alkoi jopa käyttäytyä uutta leluaan kohtaan todella omivasti. Se alkoi jopa murista, jos Simo tuli liian lähelle. Mäyrästä tuli hetkessä Mööpin suuri (lähes Mööpin itsensä kokoinen) suosikki!

Mäyrä lentää todella pitkälle kun sitä heittää. Ja Mööppihän noutaa. Simo ei Mäyrästä välitä. Simolle heitellään edelleen ponnaria. 


Puin Mäyrälle hetkeksi sen mukana tulleen takin kuvauksia varten. Mööppi oli sitä mieltä, ettei takkia tarvita.

Tältä Mäyrä näyttää siis nyt:


Palaanpas asiaan vaikkapa kuukauden päästä!

ps. pakettia odottava synttärisankari tulee kyllä saamaan lahjansa, hieman erilaisen vaan, no worries! ;)

Catit Jumbo -kissanvessa TOIMII

Siinä on riemukas kissanvessajuna! 
Vanha takana, uusi edessä. 


Voi sitä riemun määrää, kun uusi vessa Catit jumbo saapui. Täytin sen heti uudella hiekalla (Compact Care käytössä, se vauvantalkintuoksuinen on vaan niin parasta!) ja näytin jätkille miten luukku toimii ja nehän ryökäleet tajusivat sen heti! Olivat muuten molemmat heti saman tien yhtä aikaa vessassa. Mööppi meni ensin ja Simo änkesi kohta perässä. Hyvin mahtuivat molemmat asioimaan ja edes suurehkon luukun avautuminen sisäänpäin Simon sitä päällä työntäessä ei häirinnyt asioivaa Mööppiä. Eli tilava on tuo kapistus kyllä. Kuvasta huomaa eron vanhaan, vaikka ei se entinen iiihan noin pieni ole, miltä näyttää.

Sanomattakin selvää, että vanha pööppilä on täysin hylätty. Yhdet ruikulit sinne oli näköjään tehty kuten kuvasta huomaa heheh, ja (laiska) palvelija ei ole vielä ehtinyt sitä putsaamaan. Huomiseksi vanha pööppilä kyllä lähtee varastoon, kun talo laitetaan edustuskuntoon tupareita varten.

Simo totesi uuden pööppilän erittäin päteväksi.

Olin lukenut tuosta vessasta sellaista miinusta, että kun tuo aktiivihiilisuodatin on aika suojattomana tuossa päällä, niin kissat tykkäävät sitä repiä. Meillä olikin ekana yönä jo yhdestä kulmasta käyty kokeilemassa, mutta muuten se on jäänyt rauhaan onneksi. 

Olen myös nyt pähkäillyt sen pölyämisasian kanssa, että kuinka terveellistä se on pitää tuota luukkua paikoillaan ja kiinni, kun mikrohiekka kuitenkin aina pölyää jonkin verran kissojen kuopsutellessa. Mutta koko hajuttoman pööppilän idea menisi ihan metsään jos luukun poistaisi, joten olen sen nyt toistaiseksi antanut olla noin. Pojut sitä kerta oppivat heti käyttämäänkin. Ainakaan mitään aivasteluja tai nenänvuotamisia en ole huomannut, kuten aikaisemmin joskus huonolla hiekalla oli. Täytyypä jatkossa tarkkailla asiaa.

Erittäin hyvä ostos oli siis tuo vessa! Hiekatkin pysyvät sisällä, kun nyt ei singota ulos vessasta raketin lailla, kuten aikaisemmin oli tapana. Siinä joskus pökäleetkin lenteli kirjaimellisesti pitkin seiniä. Tuo luukku siis hillitsee sitäkin. Nyt astellaan ulos ovesta herrasmiesmäisen coolisti ja melkeinpä pyyhkäistään vielä jalatkin edusmattoon. No ei ihan, mutta senhän voisi vielä opettaa. Hah. 

Mitähän sitä sitten seuraavaksi kissoille investoisi. Tanelin mukaan mitään ei enää tarvita. Minäpä olen toista mieltä. Äiti lupasi tuoda ompelukoneen ensi vierailukerralla, joten pääsen tekemään kaikkea jänskää myös kissoille. Ehkäpä solmuvärjätty pesä uunin päälle. Käsityöinspis iskee taas!

Nyt tämä tonttu lähtee pesemään hennaväriä pois päästä. Ensimmäinen joulu punapäänä tulossa. Hii!

4.12.2014

Kissat ja muutto, sekä uudet pehmikset ja pööppilän tilaus

Täällä on muuttohommelit saatu kunnialla päätökseen. Kyllä siinä viikon verran kestikin, että saatiin tuo meidän tavara-arsenaali vanhasta uuteen taloon. Onneksi n. 3 peräkärryllistä meni suoraan ulkovarastoon ja niitä voi lajitella sitten ensi kesänä jos jaksaa. 

Muutettiin siis vanhaan omakotitaloon Oulun Herukkaan. Nyt on palvelijoilla tilaa tehdä taidetta kokonaisen ison huoneen verran ja kissaherroilla tilaa pitää kerrankin kunnon pitkänsuoran iltaralleja. Pojujen mielestä kylläkin tähän mennessä paras juttu on ollut leivinuuni!


Pojut nauttii leivinuunin päällä hengailusta ja sielläpä ne suurimman osan päivästä loikoileekin. 

Ollaan melkein joka päivä lämmitetty leivinuunia ja pärjätty ilman sähköpattereiden käyttöä hyvin. Ollaan jo huomattu Tanelin kanssa, että meissä alkaa näkyä pieniä sähkönsäästäjäneuroosin merkkejä...Hah. Katotaan mitä ensimmäinen sähkölasku sanoo ja murehditaan sitten jos tarvitsee. Mutta onneksi meillä on pari (ilmaista) lämpöpatteria joka yö kyljessä lämmittämässä :)

Ostettiin Mööpille uusi Rotta. Oikeastaan niitä on jo kaksi uutta erilaista lelua. Bongasin Ideaparkissa kettupehmolelun ja ajattelin, että vanha Ikean (päätön) rottakokoelma joutaa jo roskiin. Uusi kettu, eli yhä "ROTTA" on ollut jymymenestys!


Uusi "Rotta" on ollut käytössä ehkä parisen viikkoa ja saanut siinä ajassa mm. uuden kampauksen.
Poskestakin puuttuu pala. Ihme kyllä kaikki ruumiinosat muuten ovat vielä tallella. Takana näkyvä Dracula-viini on tuotu Romaniasta. Joku sitä kuitenkin vielä kysyy ;)


Kauankohan tuo kettu on käyttökelpoinen? Meillä pitää siis aina leikin jälkeen laittaa lelut kaappiin koska muuten Mööppi söisi ne varmaan kokonaan..

Sitten bongasin eräässä kaupassa tuon ihanan oudonnäköisen pehmiksen. Pakkohan se oli ostaa!


"Ronsu" on ollut käytössä vasta muutaman päivän ja heti kun silmä välttää, ollaan nakertamassa korvia irti. Tämä pehmis on ollut erityisen suosiossa. Mööppi huutaa täyttä kurkkua aina kun Ronsun kaivaa kaapista ja sitä aletaan heittelemään. Noutaminen on edelleen Mööpin lempipuuhaa. 

Olen haaveillen katsellut Zooplussasta uutta raapimapuuta. Edellinen on edelleen hyvä ja käytössä, mutta haluaisin silti uuden. Takkahuoneessa meillä on kattoparrut näkösällä korkealla ja pojut ovat jo sinne uskaltautuneet kiipeilemään vanhan raapimapuun päältä. Mamia pelottaa välillä, kun pojuilla on niin lyhyeksi kynityt kynnet, että eivät pian saa otetta jos sattuu tassu lipsahtamaan. Hyvin tuolla on silti pysytty. Voisinkin laittaa kuvia jossain välissä tuosta takkahuoneesta, kun sinne olisi tarkoitus kunnon kiipeilymestat rakentaa pojuille. 

Mutta jee! Tilasinpa jotain muuta!
Entinen pööppilä, eli kissanvessa hajosi "saranoistaan", eli sitä ei voi enää kantaa helposti ja kävikin jollain lailla pieneksi noille pitkille pojuille. Meillä on ollut käytössä siis Zooplussan Savic Nestor. 


Tuon näköinen kapistus meillä palvellut hyvin ja pitkään. Todella hyvä korkean takaosansa ja helpon siivottavuutensa vuoksi, kuten jo aikaisemmin kirjoittelinkin. Mutta kun satuin silmäilemään uusia vessoja ihan muuten vaan, törmäsin varsin pätevän näköiseen malliin. 

Kun pojut ovat kääntyneet vanhassa vessassa, niiden pitkät kropat menee kääntyessä ihan mutkalle. Tuo uusi on neliömäisempi ja tilavampi, joten enää tuota "seinien hankaamis"ongelmaa ei pitäisi olla. Tuota on suositeltu isoillekin roduille ja parikin kissaa pitäisi mahtua yhtä aikaa asioimaan siinä. Meillä ei ole ollut heiluriovi ollenkaan käytössä vanhassa mallissa ja ollaan pidetty tuo yläosakin avoinna, kun pojut tykkää istua "töröttää" korkeana, niin ei pää osu kattoon. Tuossa uudessa mahtuvat kyllä istumaan luukut kiinnikin ja toivon, että oppisivat käyttämään heiluriovea, niin pysyisi vähän paremmin ne hajut kurissa. Alaosan takakorkeus on jopa 28 cm, joten pystypissaajien pissit pysyvät siellä minne kuuluvatkin. Myös tässä mallissa saa tuon yläosan avattua, sekä erityisplussana on pidike kakkapussille, jonka saa kätevästi laitettua reunan sisäpuolelle, jolloin hiekkaa ei varise lattioille. Jes! Hyvältä kuulostaa. 

Catit Jumbo on nimi ja 27,90 e oli hinta, enkä pitänyt sitä ollenkaan pahana. Tuo harmaa sopii meillä paremmin sisustukseenkin ;)

Jos tuollaisen hankinta kiinnostaa niin klikkaa itsesi Zooplussaan!

Uusi pööppilä saapuu toivottavasti ensi viikon alussa ja enhän minä millään malttaisi odottaa! Ihan innosta pihkuen odotan jopa sen siivoamista. Motivaatio tuon vanhan siivoamiseen katosi saman tien uuden tilattuani. Hah. On sitä kissaihminen hieman hullu ilmeisesti, kun unelmoi hiekkiksistä ja kakkojen putsaamisesta. Juu. Vielä joku päivä hankin sen Litter Champ-kissanhiekkaroskiksen, niin loppuis se kakkapussien roudailu.

Nyt palvelija lähtee sytyttämään uuniin tulet. Kuulin tuolta tuvasta jonkinmoista valitusta, että uuninpäällys olisi muutamalla asteella jo viilentynyt. On ne tarkkoja nuo meidän kuninkaalliset kissaherrat!

23.10.2014

Mykkäkoulua pitävä kissa (häämatkalta palattu)

Nyt on häämatkalta kotiuduttu. Romanian maaseutu ja karpaatit olivat vieläkin kauniimmat ja mystisemmät mitä osasin odottaa. Sain siltä reissulta niin paljon voimavaroja ja inspiraatiota, että näillä jaksaa pitkälle talveen! 


Mööppi-ikävää lievitti sievä musta neitikissa, sekä sen muut kumppanit.

Pojut olivat vakkarihoitajan kanssa kotosalla sen parin viikon ajan ja hyvin pulskeasti voivat! Hyvällä tavalla siis, Simo saakin saada vähän enemmän painoa, kun on tuollainen ruipelo aina ollut.


Mööppi oli reissusta palattuamme arvatenkin aivan outo. Aluksi se ei uskaltanut edes lähestyä meitä palvelijoita, mutta hetken tuumittuaan, että kyllä nuo ovatkin ne tutut omat ihmiset, se otti kohtalokkaan loukkaantuneen ilmeen ja asenteen, eikä pahemmin ottanut minkäänlaista kontaktia. Siinä yritettiin sitä maanitella tulemaan syliin ja kyllä sen sai syliin otettua, mutta voi toisen ilmettä! Tuntui pikkusen syylliseltä olo, kun niinkin kauan kuin pari viikkoa joutuivat olemaan meistä erossa. 

Illalla sitten tapahtui käännekohta. Menin nukkumaan todella aikaisin reissuväsymyksestä johtuen. Pojut eivät muuten olleet nukkuneet makkarissa ollenkaan hoitajan kanssa, vaikka meidän vieressä ne viettävät sängyssä joka yön, välillä puoliksi meidän tyynyllä maaten, tai pitkänä kylkeä vasten peiton alla. Nyt kun tuttu "mami" oli sängyssä, tulikin Mööppi yhtäkkiä huutaen viereen! Ja voi kauhea sitä kehräämistä ja selälleen heittäytymistä ja puskemista häntä pörröllä. Sitä kesti valehtelematta puoli tuntia! Mööppi oli ihan hurmiossa ja oli kyllä mamikin, kun toinen oli antanut anteeksi. 


Mööppi tyytyväisenä pää mamin tyynyllä

Sen jälkeen nyt muutaman päivän Mööppi on tuntunut koko ajan olevan kiinni minussa, eikä päästä hetkeäkään silmistään. Huutaa jatkuvasti huomiota, tai syliin ottamista. Pelkää raukka varmaan, että taas jätetään pelottavan hoitajan huomaan. Simo taas ei ollut moksiskaan, vaan oli aivan tavallinen normi itsensä.


Simo nauttii linnuille säksättämisestä taas kun lintulauta on täytetty. Huono puhelinkuva köh. Ensin se tuijottaa tuolta alempaa ja korvat matalana katselee oksille ja kohta hyppää ikkunalaudalle ja silmät kiiluen tuijottaa lintuja. 

Mitenkähän lintujen bongaus tapahtuu seuraavassa asunnossa.. Olemme nimittäin muuttamassa isoon omakotitaloon joulukuun alussa! Sinne olisi tarkoitus tehdä keväällä iso kissojen ulkoaitaus, sekä ottaa myös kanoja. Täällä ollaan melko innoissaan koko sakki! Kirjoittelenpa lisää seuraavassa postauksessa!

24.8.2014

Elokuu


Ja elossa ollaan yhä! Onnellisina ollaan miehen kanssa vietetty "honeymoonia" häiden jälkeen (eli löhötty ja kyhnötetty vierekkäin 24 /7) aikalailla samaan tapaan kuin pojut tuossa kuvassa <3

Elämä on ihanaa ja sillälailla :) Palaan pian kuvapläjäyksen kera! Malttakaa vielä hetki. Näköjään pari uutta lukijaakin postaustauon aikana ilmaantunut. Hienoa hienoa! Tervetuloa vain!

6.7.2014

Kesä tuli takaisin ja kissat rakastaa elämää


Saatiinhan sitä lämpöä vihdoinkin! Katit on olleet niin onnessaan joka aamu herättyäni ja nostettuani verhon, jonka takana on ikkunan kautta kulku ulkotarhaan. Siellä on ollut niille jopa liian kuuma, joten tuosta ulkoilusta ovat pojut nauttineet enemmän valjastelun merkeissä, kun on päästy varjoisampiin paikkoihin tutkimaan maastoa.

Alla kuvia Mööpin kanssa aamuiselta kävelyltä pihalla:





Kyllä sisällä tylsistelyn jälkeen ilme kirkastuu, kun pääsee jahtaamaan kärpäsiä uloskin! (Joita on muuten nyt tullut tarhan kautta sisällekin.. kyllä saa koristeet ja muut tavarat kyytiä pojujen hyppiessä isojen kärpästen perässä seinille..)

Lähdemme taas pitkästä aikaa kissojen kanssa maanantaina maalle. Niille oli sinne rakennettu jo pieni ulkoaitauskin! Hyvä juttu. Me palvelijat aiotaan nukkua teltassa, jotta päästään vahtimaan pojujen touhuja läheltä. 

Mutta voi Mööppi! Se taas on tiskiharjan kimpussa! Siis en käsitä mikä fiksaatio sillä on noita kaikkia harjoja kohtaan. Se tykkää pureskella niitä! Ihmettelin äsken, mikä outo narske kuului kauan aikaa ja kun menin keittiöön, niin JÄTKÄ puree tiskikaapista roikkuvaa tiskiharjaa antaumuksella ja olipa jo saanut aimoannoksen syötyäkin...  B( 
Täytyy alkaa näköjään pitämään tiskiharjakin kaapissa. Meillä ei edes vessaharjaa voi pitää näkösällä, kun eräs päättää hieman alkaa harventamaan....

21.6.2014

Simolta terkkuja!

Pahoittelut pitkästä blogitauosta! Paljon on tapahtunu lyhyessä ajassa ja syvällisemmin voisin kertoilla henkilökohtaisen blogin puolella, kunhan saan aikaiseksi. Sen verran raotamme salaisuuden verhoa vihdoinkin, että ... meidän palvelijoiden häitä vietetään elokuussa! <3 

Palvelijat on nauttinu kesästä telttaillen ties missä korpi- ja merimaisemissa säästä huolimatta. Aika on hurahtanu myös uudella kasvimaalla, jonka väsäsin alkukesästä ja joka näyttää jo lupaavalta sadon suhteen, vaikka viikon on lämpötilat huidelleet päivisin vaan +10 asteessa ja öisin hurjissa +5 asteissa. Raukat retiisit ja tillit kituuttelee, mutta sisällä chilit kukoistaa! Satoa on saanu poimia kiitettävästi.

Kissoille on kehittyny selkeä kesärutiini. Heti herättyämme niiden pitää päästä ikkunan kautta miniulkotarhaan (eli meidän kielellä akvaarioon), jota ei olla vielä saatu suurennettua. Silti pojut tykkää siellä hirmuna päivystää pihan ja päiväkodin tapahtumia. Meillä kun on päiväkoti samassa talorakennuksessa puolittain meidän pihalla.

Valjasteluaki ollaan harrastettu ahkerasti, Simo alkaa jo oppia kulkemaan nätisti eteenpäin, eikä takaperin ;) Uuden puhelimen kuvasatoa tulee seuraavaksi! Tänään pääosassa Simppa:


 Simo köllii auringossa

 Simo epäilee


Simo tyytyväisenä
Lisäilen uusia kuvia pikapikaa!

24.4.2014

Rodoksen kissat ja Kissamies

Tulipa tehtyä lomareissu Rodokselle. Muutamia kissojakin siellä oli (lue: miljoonia) ja kameraa ei voinut jättää hetkeksikään hotellille, kun ei tienny mistä tienmutkasta putkahtaa aina toinen toistaan erilaisempia katteja. Tässä muutamia kuvia, lisää löytyy täältä. 






Rodoksella törmäsin myös suomalaiseen Kissamieheen, joka tekee useasti vuodessa reissun Rodokselle kissojen vuoksi. Hän ostaa niille ruokaa, hoitaa (oli mm. vasta käyttänyt leikkauksella yhden synnytysvaikeuksissa olevan kissan) ja kerää rahaa näille kodittomille kissoille ihan omasta tahdostaan, koska rakastaa kissoja. Mahtavaa, että joku on ottanut asiaksi yrittää tehdä näille kissaraukoille olot paremmaksi! Rodoksella noin yleensä pidetään kyllä yllättävän hyvää huolta kulkukissoista. Näin useassa paikassa kissojen ja koirien ruokapaikkoja, jonne paikalliset vievät ruoantähteitä ja vettä. Kuulin myös huhuja, että Kissamies olisi pyytänyt pormestarilta erästä autiotaloa, josta tekisi kissojen "turvatalon". Huhun mukaan hän myös tahtoisi kuolla tuossa talossa kissojen ympäröimänä. Mikä ihana mies! Terveisiä vaan sinne Kissamiehelle!

Tässä siis vinkkinä muille Rodokselle matkaaville, että käykäähän pyörähtämässä ja heittämässä muutama euronen keräyslippaaseen! En aivan varma ole, onko Kissamies aina tuolla samassa kohti sataman päädyssä lähellä raunioita, mutta jos vastaan tuleepi, niin juttusille vaan. Tulloopi massit varmasti hyvään tarkoitukseen.




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...